Pitihän sen sitten iskeä minuunkin eli influenssan... Luultavasti A-viruksen loppurippeitä.

Ensin sairastui mies viikko sitten maanantaina ja kuume huiteli pahimmillaan 39,5 asteessa. Astmaatikkona hänellä meni viikko edes jonkinlaiseen toipumiseen eli tänään on jo liikenteessä tosin väsyneenä.

Mulla tauti alkoi torstai-iltana kun kurkussa rupesi tuntumaan omituista kutinaa syvällä kurkunpäässä. Sitkeänä sissinä silti vielä perjantai-aamuna yritin aloittaa toista villasukkaa (teen punaisia kuvioneulesukkia huvin vuoksi) ja ehdinkin tehdä muutaman kerroksen ennen kaatumistani suosiolla petiin. Olin aika lailla omissa maailmoissani lauantai-aamupäivään asti. Hirveät vilunväreet, karmea keuhkoputkia irrottava ärsytysyskä, kova pään- ja lihassärky ja kuumetta pahimmillaan (siis kun pystyin mittaamaan) 38,8. Enpä muista milloin oisin ollut näin kipeä viimeksi! Itseasiassa kun mietin, niin taisin viimeksi sairastaa influenssan suunnilleen kahdeksan vuotta sitten. Ehkäpä siitä sitten saa jonkinlaisen vastustuskyvyn.

Nyt on eka kuumeeton päivä. Aika nopeasti onneksi mun kohdallani toi korkea kuume väistyi tai sitten onnistuin särkkäreillä saamaan sen alas. Nyt on vaan ihan hirveän nuhainen olo. Pää tuntuu paineistetulta ja nenä vuotaa jatkuvasti. Kunpa olo tuntuis jo pian taas normaalilta! Tuntuu hirveän rankalta ponnistukselta jo pelkkä keittiöön kävely, kun kylmää tuskanhikeä pukkaa ja heikottaa. Sentään sukkaa oon tänään jaksanu sängynpohjalla neuloa... Ei saa kertoa miehelle, se kun on kieltänyt moiset askareet toistaiseksi...

Eli sellaista tällä kertaa. Sympatiani kaikille jotka tän saman on poteneet!